Aura
Itse Ruoja Suruntuoja / Malakias Fu
Kourissa raskaan pimeän
kivet kipuja jauhaa
suruista hilja kehräten
huntua kirojen kantaa
Kalpeana kirnuaa
harsoon kietoo hulluuden
irti laski horroksesta
taas raivaa rauta murheiden
Ei sammu koskaan aura musta
ei mikään tapa, ikävää
ei risti anna pelastusta
vain katkeruuttaan häpeää
Kulkee kanssa pahojen
sydän pelkkää routaa
saapuu laumassa petojen
niittää rauta murheiden