Ihmisen Luku
Houreissa kiroissa riipivän kauhun
Se koruton virsi niskasta sahatun
Se routaan kutoo kanteen kuoleman kenttien
Karrelle kituu meressä liekkien kylmien
Houreissaan arkana irvistellen kituu
Suoliaan naaraten pakoon ryömii kuolemaa
Kerran kipua parahtaa raukeana korahtaa
Kalmanauer helmoihinsa paimentaa
On VI riivaajaa vI katkottua raajaa
Ja VI päätä tuijottaa katsoo suoraan sieluun
On kuusi mestaajaa
Niistä kuusi manalle kastetaan
Kun kuusi murhaajaa sinua tuijottaa
Ja polvistat viimeisen kerran