Turhaa
Miten sä voit kultapieni
oliko liikaa lauseeni
sekosi katkera mieli
valoni vintiltä sammutti
Jäi pelkona ilmeisiin
kun yhdessä astuttiin
taas heikolle jäälle
toistemme päälle
kaunoja syljettiin
Tää on aivan turhaa
sulle tahdon itseni antaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa
sulle tahdon kaikkeni antaa
olla sun kokonaan
Miten me löydämme rauhan
kuinka me saisimme varmuuden
sinulle pohjalta laulan
näkisit yössäni valkeuden
Jäi varjoja katseisiin
kun tuntoja soimattiin
taas muistojen kaavat
tulta ne saavat
allensa uudelleen
Tää on aivan turhaa
sulle tahdon itseni antaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa
sulle tahdon kaikkeni antaa
olla sun kokonaan
Tää on aivan turhaa
sulle tahdon itseni antaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa
sulle tahdon kaikkeni antaa
olla sun kokonaan
Tää on aivan turhaa
en vain aaveita menneisyyden
tää on aivan turhaa