Sinä lähdet, minä jään
Istut viereen alle kuun
Saa mun tieltä raahautuu
Ja sanot
Ei koskaan täällä nää korentoja lentävän
Älä lähde vielä, jää
(Älä lähde vielä, jää, älä)
Mitä pelkäät, katso silmiin
Pelkään että karkaat pilviin
Ja jos ei muisto meistä pääsekään mukaan
Se vaan häviää
Kun sinä lähdet, minä jään
Sinä lähdet, minä jään
Vaan jos ei päivä päätykkään
Ei huomiselle mitään jää
Jos vain voisin nekin ymmärtää
Kuinka aikaa määrätään
Sinä lähdet, minä jään
Sinä lähdet, minä jään
Aurinko meitä suutelee
Kuin hyvästelläkseen
Ja se ei toista päästä sylistään
Toisen laskee hämärään
Sinä lähdet, minä jään
Sinä lähdet, minä jään
Istun alla auringon
Se ilman sua on valoton
Kunnes olalleni laskeutuu
Korento näin hahmottuu
Et viereltäni lähdekään
Sinä lähdet, minä jään