Jos Hetken Aivan Hiljaa Ollaan Vaan
Yö musta kietoo pimeyteen,
se kaiken nielee sisälleen,
äänet ympäriltä katoaa.
Oon hiljaa vain, ja kuuntelen,
niinkuin minuun koskien,
se ystäväni on, ja rauhoittaa
Hetkisen, jos sulta pyytää saan,
en sanoja, mut ymmärrystä vaan.
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää,
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan.
Oon kiertolainen minä vaan,
en paljoo pysty antamaan,
lähden taas kun aamu sarastaa.
Vieraat kasvot ympäröiden, kysymysten rynnäköiden,
hetkeksi mä tahdon unohtaa.
Hetkisen, jos sulta pyytää saan,
en sanoja, mut ymmärrystä vaan.
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää,
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan.
Hetkisen, jos sulta pyytää saan,
en sanoja, mut ymmärrystä vaan.
En ystävyyttäs hylkää, mut yhtä tahdon pyytää,
Jos hetken aivan hiljaa ollaan vaan.