Sinistä silkkiä

Alla vanhojen omenapuiden
oli varjot siniset niin.
Kuunvalossa valkeassa,
kuun valossa oudon valkeassa
kun yhdessä kuljettiin.
Kuun valossa oudon valkeassa
kun yhdessä kuljettiin.

Meidän yllemme taivas valoi
sinivalkeaa hohdettaan.
Tämä lumottu sininen hetki,
tämä lumottu kaipuun sininen hetki
ei palaja milloinkaan.
Tämä lumottu kaipuun sininen hetki
ei palaja milloinkaan.
Ja la la ja la la la la la...

Se lieneekö totta lainkaan
vai kaunista untako vain.
Sinä juoksin luotani yöhön,
jäi jäljelle viittasi vain.
Sinä juoksit luotani kauas yöhön,
jäi jäljelle viittasi vain.

Tämä tarina vanha ja kaunis
yhä tänäänkin totta se on.
On aarteeni himmeä viitta,
on aarteeni hauras himmeä viitta,
se sinistä silkkiä on.
On aarteeni hauras himmeä viitta,
se sinistä silkkiä on.
Ja la la ja la la la la la...