Hellyyttä...?

Ei siihen kuule auta enää
Minkään sortin pakkeli
Ei kitti ei ees naamari

Kyllä kaikki sen jo huomas
Ja tietää totuuden
Sulla kotona rypee sankari sellainen

Jolla ei oo koskaan
Ollukkaan kaikki hollilla
Hetkeksi seestyy mutta pian
On helvetti taas valloillaan

Ei armoo, ei toivoo, ei parempaa
Hellyyttä ees turha oottaa
Niin myötä kuin vastamäkeen lupasit aikoinaan
Mutta kun ei pohojaa näy ja vauhti vain kasvaa

Mietit miten joku noin täysin muuttuu voi
Ennen lempi leiskui ja hääkellot soi
Auringon laskua biitsillä ihaillen
Yötäpäivää rakastellen
Mutta kuinka sattui eka kunnon riita syttymään
Sait tutustua puoliskosi todelliseen minään

Ei armoo, ei toivoo, ei parempaa
Hellyyttä ees turha oottaa
Niin myötä kuin vastamäkeen lupasit aikoinaan
Mutta kun ei pohojaa näy ja vauhti vain kasvaa

Liukuhihnalta hellan ääreen apetta kokkaamaan
Toivoen iltaa sopuisaa
Väkinäisen virneen naamallensa vääntäen
Peittäen olon pelonsekaisen
Luojan kiitos se on sattunu sammumaan
Voi kun se nukkuis pois, eikä heräis enää milloinkaan

Ei armoo, ei toivoo, ei parempaa
Hellyyttä ees turha oottaa
Niin myötä kuin vastamäkeen lupasit aikoinaan
Mutta kun ei pohojaa näy ja vauhti vain kasvaa