Yhtälö
Niin tuttu ja turvallinen tie
Muttei tietoa, minne se vie
Maisema on runokas
Se on kuin viides vuodenaika
Taika, jonka voit muka selittää
Ja kun sinä käskit silloin kukotkin lauloi
Ja kanat kusi hunajaa
Miltä tuntuu, kun kaikki ei oo
Valmista ja muka ihanaa?
Miltä tuntuu, kun et olekaan
Oman it'sen herra? Ja kun kaikki kaatuu
Minä tiedän, ett sen kerran
Yhtälö ei kestä muuttujaa
Vanhat vaatteet kantavat muistoja
Niistä tahdot riisuutua olet uusi ihminen
Mutt vanhan elämäsi omaisuutta
Sitä et tahdo ymmärtää
Tunnet kuinka maa tärisee jalkojesi alla
Omatunnolla on kai asiaa
Miltä tuntuu ja nyt kaikki kaatuu
Tiedän minäkin sen verran