Lumettoman talven tarinoita
Tosi onneton Antero
Taskunpohjalla pelkkä reikä
Ja nyt kun mä meen (mä meen)
Ja mä teen sen (ja mä teen)
Sen minkä tarvit'sen mitään kadu en
Kun on tarpeeksi valvonut öitä
Ja miettinyt mistä saa töitä
Se varmasti terveyden vei
Ja kun mielessä painavat huolet
Niin helpottaa vasta kun kuolet
Tai ehkäpä sittenkään ei enää milloinkaan
Sen tiesi jo syksyllä on edessä ankara talvi
Ja nyt kun mä meen (mä meen)
Ja mä teen sen (ja mä teen)
Sen minkä tarvit'sen mitään kadu en
Kun on tarpeeksi valvonut öitä
Ja miettinyt mistä saa töitä
Se varmasti terveyden vei
Ja kun mielessä painavat huolet
Niin helpottaa vasta kun kuolet
Tai ehkäpä sittenkään ei enää milloinkaan
Jalanjälkiä seurattiin
Ne päättyivät lammen rantaan
Ja nyt kun mä meen (mä meen)
Ja mä teen sen (ja mä teen)
Sen minkä tarvit'sen mitään kadu en
Kun on tarpeeksi valvonut öitä
Ja miettinyt mistä saa töitä
Se varmasti terveyden vei
Ja kun mielessä painavat huolet
Niin helpottaa vasta kun kuolet
Tai ehkäpä sittenkään ei
Kun on tarpeeksi valvonut öitä
Ja miettinyt mistä saa töitä
Se varmasti terveyden vei
Ja kun mielessä painavat huolet
Niin helpottaa vasta kun kuolet
Tai ehkäpä sittenkään ei
Enää milloinkaan enää milloinkaan
Enää milloinkaan ei
Enää milloinkaan enää milloinkaan
Enää milloinkaan ei