Kovaa
SANTERI KAUPPINEN, MIKAEL SOHLMAN
Mul on auki pari pulloo bombei ja henesii
Kultaa mun hampais pääl parast denimii
Mä sanon mitä teen ja teen mitä sanon
Ja sanon mitä sattuu ku se sattuu mitä sanoo
Mä meen mihi meen ja mee jos mä haluu
Jos mä meen ni meen nii ettei
Sielt ei oo enää paluut kovaa (kovaa)
Mä sain mitä unelmoin (Kovaa, kovaa)
Ja kaikki ne puheet vois (olaa)
Unohtaa ja deletoidaa
Tasoi täs genes koita pysyy vaa edel noita
(pysyy vaa edel noita) kovaa, kovaa, kovaa
Kovaa
Annoi enemmä ku iki oisi voinu kuvitella
Täst tuli isompaa ku oltas
Ikin voitu suunitella
Harvat teist muistaa mut viis vuotta sitte
Tai millase hirviö te musta muokkasitte eh
Kumarra mediaa tai tekelekää duunii eh