Ei kenenkään maa

Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään (ei, ei)
Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään maa

Ei kenenkään, ei kenenkään maa
Ei kenenkään, ei kenenkään

En nähnyt rantaa vaan taivaan
juovuin kaislojen tuoksuun,
kun kuulin sun hengityksen
työnsin sormeni santaan ja tunsin
aaltojen juoksun, rannalla onnellisten

Ei kenenkään, ei kenenkään maa
Maa ja taivas
Ei kenenkään, ei kenenkään

Nyt tuuli värit vie varjoon ja hiekka
kylmänä nukkuu, kun koillinen talven tuo
ei noussut kesämme lempeen
nyt alle lumen se hukkuu
ei kaipauskaan löydä sen luo

Ei kenenkään, ei kenenkään maa (ei kenenkään maa)
maa ja taivas
ei kenenkään, ei kenenkään

Ei kenenkään, ei kenenkään maa (ei kenenkään maa)
maa ja taivas
ei kenenkään, ei kenenkään

Ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään (ei, ei)
ei kenenkään, ei kenenkään, ei kenenkään maa

Ei kenenkään, ei kenenkään maa
maa ja taivas
ei kenenkään, ei kenenkään

Ei kenenkään, ei kenenkään maa (ei kenenkään maa)
maa ja taivas
ei kenenkään, ei kenenkään

Ei kenenkään, ei kenenkään maa
maa ja taivas
ei kenenkään, ei kenenkään

(Ei kenenkään, ei kenenkään)
(ei kenenkään, ei kenenkään)