Anna anteeksi
Mustasta maasta
Josta ei vuosiin kasvanut mitään
Kasvoi eteeni muuri
Joka ulvoi kuun tahtiin
Olen huutanut liian monta viikkoa ilman syytä
Jun lasken katseeni käteni on veressä
Ainoa tieni muurilta pois
On samaa polkua pitkin josta tulinkin
Alastomana muutun kummitukseksi
Jota vastaantulijat eivät näe
Silloin tajuan että ainoa vaihtoehtoni
On palata muurille ja pyytää anteeksi
Puut eivät koskaan ole näyttäneet noin kauniilta
Voitan sotani, voitan sotani luontoa vastaan
Mutta muuri on kadonnut
Voitan sotani, voitan sotani luontoa vastaan
Itken niin kauan että maa altani
Muuttuu liejuksi ja nielee minut
Viimeisenä näen kuinka aurinko sammuu
Ja maailmani palaa