Hulda

Piirrät kirjaimia sormella huurtuneeseen pintaan
Sen tuntee, kuinka hän on täältä jo niin kaukana (mm-m, mm-m)
Istun vierees, mut voidaan hyvin olla kilpaa hiljaa
Kun millään lauseil ei voi helpottaa totuutta (haa-a, aa-a)
Kyllä kaikki järjestyy, kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyy
Millään lauseil ei voi helpottaa totuutta
Muistot on hukatuissa tavaroissa, joit ei auta etsiä
Kun ne on annettu niin kauan sitten eteen päin (mm-m, mm-m)
Ne on käytössä tai unohdettu laatikoissa syvissä
Mut kun mä katsoin peiliin, ohimennen hänet näin (haa-a, aa-a)
Kyllä kaikki järjestyy, kyllä kaikki aina lopulta jotenki järjestyy
Mä tiiän miltä susta tuntuu joka solulla

Mun pääs on susta kuvia
Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti
(Mä unohdan, mä unohdan)
Mun pääs on susta kuvia
Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti
(Mä unohdan, mä unohdan)
Mun pääs on susta kuvia
Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti
(Mä unohdan, mä unohdan)
Mun pääs on susta kuvia
Mä pelkään että unohdan, milt sun ääni kuulosti
(Mä unohdan, mä unohdan)
Miten sen voi hyväksyy, et jana joskus loppuu
Kun yksi lähtee samalla ku loput vielä jää
Vuodet ei tuo helpotusta niille, jotka ontuu
Ikuisuus on pidempi kun pystyy ymmärtää
Sä elät niissä, jotka sut muistaa
Niin kauan kun niidenkin vuoro koittaa
Kato äiti, mä en itke
Vaikka sanoit että saan
Sä elät niissä, jotka sut muistaa
Niin kauan kun niidenkin vuoro koittaa
Kato äiti, mä oon vahva
Ku en osaa muutakaan