Pohjantähden Alla

Se oli kaunis päivä, kun tultiin hotelliin.
Kummalliseen synkkään kaupunkiin.
Hän tiskin takaa katsoi, mustilla silmillään.
Mä muistan aina äänen ja naurun pehmeän.
Valon kelmeän

Näen taas kasvot sotilaan.
Hän huusi tuskissaan.
Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsä maan.
Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.
Mä ammuin ja hän kuoli kiljaisten.
Ei ei, jotain mukanaan hän vei.

Mä otin parhaan huoneen, käperryin vuoteeseen.
Miks pelko poltti vatsaa? Tiennyt en.
Kun hullu huutaa yössä ja repii saalistaan.
Ja toinen kirveen saa. Kolmas odottaa,
etkä ovia auki saa.

Näen taas kasvot sotilaan.
Hän huusi tuskissaan.
Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsä maan.
Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.
Mä ammuin ja hän kuoli kiljaisten.
Ei ei, jotain mukanaan hän vei.

Näen taas kasvot sotilaan.
Hän huusi tuskissaan.
Huusi tuskissaan ja valui mustaan hiekkaan isänsä maan.
Hän katsoi silmiin mua, ei saanut antautua.
Mä ammuin ja hän kuoli kiljaisten.
Ei ei, jotain mukanaan hän vei.