Unohduksen kidassa

Unohduksen kidassa ei ole pelkoa, vainoa
Sua oottaa aava rannaton ja metsä ikuinen
Sen hampaat ruohon lailla hyväilee
Ja syvään uneen tuuli laulaa

Tumma virta kantaa kauas jää lohduton vankila
Taivas kaartuu vapaana ja sammal kuiskailee
Kun hauras iho juuret kasvattaa
Maa nielee rauhattoman haaveen

Unohduksen kidassa ei ole pelkoa, vainoa
Sua oottaa aava rannaton ja metsä ikuinen
Ja kauniit laulut vaienneet
Myös nukkuu nurmikummun alla