Rakkaudesta
Huokaus kulkee, se syliinsä sulkee
Jo vierähtäneen kyyneleen.
Tunnelma lämmin ja surullinen,
Mutta silti onnellinen.
Sun jalkasi hakkaavat katujen kultaa,
Mä jähmetyn keskellä jään.
Sä lähetät kaukaisen kaupungin luolista
Valoa lämmittävää.
Me neroja ollaan, sä tiesitkö sen?
Me keksimme rakkauden.
Sä olet maa, mä olen kuu.
Sä olet kuu, mä olen maa.
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua
Enemmän kuin Jumalaa.
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua
Enemmän kuin Jumalaa.
Hetkemme kauneimmat liian kauniita
Sanojen viekkaudelle.
Rakkaus on rauhaa ja vapautta,
Sanoja raiskattuja.
On kotini linnaakin komeampi,
Sydämesi.
On kotisi lämmin ja lohdullinen,
Sydämeni.
Me neroja ollaan, sä tiesitkö sen?
Me keksimme rakkauden.
Sä olet maa, mä olen kuu.
Sä olet kuu, mä olen maa.
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua
Enemmän kuin Jumalaa.
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua
Enemmän kuin Jumalaa.
Julistan sun sydämesi valoa, mä rakastan sua
Enemmän kuin Jumalaa.
Rakennan sun sydämeesi taloa, mä rakastan sua
Enemmän kuin Jumalaa.