Peltoniemen Hintriikan surumarssi

On suo, pitkospuut tienä on vain pitkospuut
Ja ne vie luokse töllin harmaan
Töllin huolenharmaan

Pois on asukas autioituu pirtti
Ja seinät sammaloituu
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Hän sai köyhyyden osakseen sai köyhyyden
Vierahaks joskus hallan varmaan
Joskus hallan varmaan nyt on huoli pois
Lopun saivat puute ja huolet maiset vaivat
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan

Ja onni ihmeellinen vasta onhan Hintriikasta
Päästä jälleen kuulemaan miten veisataan
Niin harvoin tänne tuolta hallaiselta suolta
Köyhä joutaa lähtemään leipäkiireiltään

Toi äiti pienen hintriikkansa kerran
Kastejuhlaan herran jäi jo kauas taa
Aika leikin nuorena kirkkoon
Sitten veikin mies
Rakas Peltoniemen Hintriikan

Ei elä onni hallasuolla siellä kukka kuolla
Tahtoo ennen aikojaan kesken nuoruuttaan
Niin myöskin päivä koitti
Jolloin kellot soitti puolisolle Hintriikan
Hetken muutaman, sai kohtalokseen
Suon ja töllin harmaan
Suon ja töllin harmaan

Pois on asukas autioituu pirtti
Ja seinät sammaloituu
Pois veivät Peltoniemen Hintriikan