Hopeisen kuun sirppi

Talvi päättyy pihalle, jota kaukaa katselen
Hanget henkeään haukkovat ranteita viiltäen
Pulssi haavan puroksi, puro syliin sulan maan
Loppuun asti miettikö tätä meistä kumpikaan

Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu

Naurukuntaa pihasta, jota tuomi varjostaa
Ilot kuuluvat elämään, suru susia saalistaa
Minun laumani täysi on, tuuhea peloton
Vielä kerran soisin meitä - rauha varjelkoon

Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu
Kunnes putoaa ja viimein sirppi kuulas
Kaulaani kietoutuu hopeisen kuun
Hopeisen kuun

Tuuli yltyy pihassa, jonne enää pääse en
Kirje kolkutti oveen ja kertoi etäisyyden
Aivan kuin päätänsä tuomi pudisti oksiaan
Vaikka hyvin tietää minut
Joutuu vielä kantamaan

Hopeisen kuun sirppi pääni päällä kaareutuu
Kunnes putoaa ja viimein sirppi kuulas
Kaulaani kietoutuu hopeisen kuun