Surupallo

Surupallo on tummansininen
Kauheen painava, kylmä, kivinen
Se asuu täällä, mun mahanpohjalla
Jäi mun vartaloon kai pysyvänä osana
Surupallo, se pysyy kilttinä
Kun kiedon sen ympärille monta vilttiä
Ja iltapäivään se antaa mun nukkua
Mut hyppää kurkkuun joka kerta kun mä koitan puhua

On sureminen pirun rankkaa duunii
Kun se ottaa ja lamauttaa ruumiin niin
Tuntuu ettei osaa hengittääkään enää
Mut sit sen kaa jotenkin vaan oppii elää

Surupallo on aina mukana
Osaisinko mä siitä enää luopua
Tunnen kuinka se hiljalleen kevenee
Vai vahvistuinko mä
Mist tietää kuin päin se menee

On sureminen pirun rankkaa duunii
Kun se ottaa ja lamauttaa ruumiin niin
Tuntuu ettei osaa hengittääkään enää
Mut sit sen kaa jotenkin vaan oppii elää
On sureminen pirun rankkaa duunii
Kun se ottaa ja lamauttaa ruumiin niin
Tuntuu ettei osaa hengittääkään enää
Mut sit sen kaa jotenkin vaan oppii elää

Surupallo on tummansininen
Vähän painava, kylmä, kivinen
Tunnen kuinka se hiljalleen kevenee
Vai vahvistuinko mä