Hän
Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon
ja joka hetki kaikki myös se mitä on
Hän, on sinitaivas rannaton
ja meren kultaa aallokon.
Sen sata kertaa kauniimmin,
kuin runon laulaa tahtoisin
Hän, on joka tunne lämpimin,
ja hymy taivaan enkelin,
kuin ikihohde timantin tai safiirin
Hän, on uni öisten haaveitten,
se mitä kaipaa ihminen.
Kun hänet sain niin tiesin sen - sain rakkauden
Hän, on ovi huomiseen ja elämään.
Tie yli tähtien ja sisimpään,
sen syvän tunteen sydän ymmärtää
Hän, on hyvä, kaunis, täydellinen
ja syke valtimon ja sydämen.
Vain hänet yksin, muita en mä nää
Hän, on valo aamu auringon,
ja kehä öisen kuutamon,
ja joka hetki kaikki myös se mitä on
Hän, on sinitaivas rannaton,
ja meren kultaa aallokon.
Sen joka hetki ymmärrän,
ei ole muita – on vain hän
hän, on vain hän…