Hilma ja onni

Rantamalla Likolahden
Hilima Holkin kanssa kahden
Yhteisestä rakkauvesta aina haaveiltiin

Käessä pitelin Hiliman kättä
Aettaan mentiin sitten viivyttelemättä
Tekohampaat samaan lasiin yöksi laitettiin

Kunnes Hiliman vei multa Onni
Laukkanen, kylän ravattisonni
Hajanaisten kenkies lotinaa
Navetalta kuule nyt en
Poissa lasista on Hiliman hampaat
Myöty kanat, siat, lampaat
Konelypsyyn kantturat täytyi minun totuttaa
Navettaan minä mänen nytkin
Rikki lypsykoneen kytkin
Miksen Hilma koskaan sua takaisin minä saa

Miksi Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
Hajanaisten kenkies lotinaa
Navetalta kuule nyt en

Kynsilakkaa oot sä lyönyt näppiin
Aittas oven laitat säppiin
Vällyn väliin painut kanssa onni Laukkasen

Kumiteräs aitan rappuun nojaan
Tuskissain minä kaivan ojaa
Laukkanen ja syksy saa mutta minä en

Koska Hilman vei multa Onni
Laukkanen kylän ravattisonni
Hajanaisten kenkies lotinaa
Navetalta kuule nyt en
Jätitko mut Hilma ehkä juuri siksi
Etten koskaan tullut vänkäriksi
Lietettä kun luukun läpi mätit lantalaan

Nyt mä kaikkea kadun vasta
Hilma ootteloo jo Onnin lasta
Kahen viikon piästä niihen häitä tanssitaan

Kuokkavieraaks meinaan mennä minä päissään
Kostan Hilmalle ja pieraisen häissään
Hajanaisten kenkies lotinaa
Navetalta kun kuule minä en

Ihan itekseni kuopan katolla
Näin sinua muistellen