Peltoniemen Hintriikan Surutanssi
Töllin luo vie suolla pitkospuut
on suo, pitkospuut, mökin luo vie pitkospuut
hallasuo, töllin luo vie suolla pitkospuut
on suo, pitkospuut, autio suo, harmaa puu
voihkaisu kiurun jostain kaukaa kantautuu
ja pois asukas on, viety on pois karkelo,
jumalan luo tie vei Peltoniemen Hintriikan
lopun saivat puute ja huolet köyhyyden,
huolet köyhyyden, sekä puute ainainen
huolet, vaivat köyhyyden, lopun saivat puute ja huolet köyhyyden
huolet köyhyyden, kutsumaton hallainen,
nyt on vaivat menneet pois,
nyt on Hintriika löytänyt levon rauhaisen
virsi kaikukoon, ilovirsi kaikukoon,
jos on elo iloton, niin on ainakin kuolossa olo huoleton
onni on köyhän kuulla kuinka veisataan,
kun veisataan, onni päästä kuulemaan,
on kuinka veisataan, onni on köyhän kuulla kuinka veisataan
kun veisataan, onni päästä kuulemaan, sillä leipä kiireimpään
harvoinpa ehtii hallasuolta köyhä lähtemään
kasteen sai, kellot soi, miehen nai, kellot soi
arkkuun vei, kellot soi, neljäs on kerta kun kellot ne Hintriikalle soi
hallasuolla kukka kuolee ennen aikojaan,
ennen aikojaan, kukka kuolla saa ennen aikojaan
hallasuolla kukka kuolee ennen aikojaan
ennen aikojaan, onni katoaa, kesken nuoruuttaan,
hallasuolla onni eksyy ennen tuloaan
varjot hiipii pois, kurjen laulu soi,
varjot katoaa, valo häviää Peltoniemen Hintriikan